Sivut

1.7.2016

Ruusuteemalla jatketaan


Olipa erään Lapinreissun alussa Louhittaren Luolan Väinämöinen -lanka värissä 'ruusu', 2,5 mm puikot ja kiva ohje kirjavalle sukkalangalle. Sukat melkein valmistuivat lomaviikkojen (1,5) aikana, kotiin jäi vähän neulottavaa. Sukat valmistuivat melko sukkelaan, mutta sitten kävi niin, että hukkasin valmiit, viimestelemättömät sukat, ja ehdin jo useampaan otteeseen etsiäkin näitä. Välillä korpesi oikein kunnolla, kun en löytänyt näitä sitten mistään, vaikka kuinka siivosin ja etsin. Mies kutsuu minua sujauttelijaksi, ja niimpä nämäkin löytyivät viime viikolla eräästä pahvilaatikosta, jonne olin tainnut nämä kiireessä sujauttaa (niinikään löytyi kirjaston äänikirjasta puuttuva levy, puoli vuotta kadoksissa ollut). Olin kyllä ikionnellinen löytymisestä, ja sain pääteltyä sukkaset syksyä varten.




Vaniljaruusu -sukat

lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen
väri: ruusu
malli: Vanilla is the New Black 
sukkien koko: 38, silmukoita alussa 76
puikot: 2,5 mm
langan menekki: 89 grammaa

 
Kantapää on todella hauska. Näyttää hyvältä, on helppo tehdä, mutta tuo silti erilaista ilmettä sukkiin. Aion ehdottomasti jatkossakin käyttää tätä ohjetta näiden pätkävärjättyjen lankojen kanssa, kun mallissa ei halua tapahtuvan liikaa ettei lopputulos ole sotkuinen, mutta jokin pikkujuttu on kuitenkin tervetullut. Parit tätä edelliset sukat tein liian pieniksi itselleni (epähuomiossa), joten nyt loin varmuuden vuoksi silkukoita 76 isoimman koon mukaan, ja sain lopulta hyvänkokoiset sukat itselleni syksyksi. Tykkään mallista ja tästä langastakin kovin!

Tätä kirjoittaessa muistui mieleeni, että Lapissa tuli neulottua myös uusi Wurm -pipo Wollmeisesta. Pitää kaivaa sekin esiin jossain vaiheessa, vaikkei pipo olekaan lämpimyydessään  vielä ajankohtainen asuste. Voisihan tuon viimeistellä ja tehdä siihen tupsunkin, niin olisi syyspipo sitten valmiina odottelemassa.



Ruusuja roppakaupalla



Mies saa minut näyttämään aina valokuvissa pönäkältä ja vaivaantuneelta (siis kuinka niin vika olisi minussa :D), joten siksi laitan vain yhden hänen ottamansa kuvan eräisiin ylioppilasjuhliin valmistuneesta mekosta. Tämä on trikoota, ei ehkä ihan niin juhlavaa, mutta näin raskauden ollessa lopuillaan ajattelee saavansa tämmöisen pikkujutun anteeksi. Kaava on oma muokkaukseni, tähän tein tietysti vähän rypytyksiä mahan seudulle. Toivon silti että mekolle on käyttöä jatkossakin, eli toivottavasti näyttää ihan pidettävältä vielä raskauden jälkeenkin. Imetysoptiota olisi kyllä kannattanut jatkon kannalta ajatella, mutta aikataulun painaessa päälle surauttelin perusetumuksen mekkoon ja ajattelin murehtia asiaa myöhemmin.

Alkuperäisen ajatuksen mukaan helmaan piti tulla mustaa tekokuitupitsiä ja vyötärölle mustaa satiininauhaa. Kun sain mekon ommeltua kasaan ylioppilasjuhlien aamuna, lähdin tietysti tyytyväisenä kangaskauppareissulle viimeistelymateriaaleja hakemaan -vain todetakseni paikallisen kangaskaupan olevan kiinni lauantaisin. Eipä auttanut muuta kuin kaivella ainoan tarpeeksi pitkän pätkän puuvillapitsiä esiin omista kätköistä, ja vyötärölle isomummulta saatua kuminauhaa. Juhlat tuli juhlittua mukavasti, ja huomasin että ainakaan näin maalla en erottunut trikoollani mitenkään muusta juhlakansasta. Itseasiassa näytti siltä, että kiiltävää taftia, satiinia ja sifonkia oli käytetty juhlapukeutumisessa yllättävän vähän.





Tässä vielä lisää ruusuhuumoria kaikille, aivan hirveitä kuvia -tiedetään. Tällä kertaa en edes pyytänyt miestä kuvausavuksi, vaan neljävuotias suostui. Muistikortilta löytyi sitten muutamia kuvia, joissa näkyi lähinnä kaksoisleukani, käsi tai joku muu yksittäinen ruumiinosa (mutta ei paitaa). Otinpa taas kuvat  itse, näkyypähän edes se toppi. Tämän topin leikkasin summamutikassa kivasta ruusukankaasta, kun nämä lämpimät kelit jotenkin vaativat hihatonta raskauspaitaa, eikä sellaisia ole. Trikoota ei ole esipesty ja tein tästä varmaan vähän liian tiukan. H-hetkeen on alle kaksi viikkoa, joten saattaa olla että menee loppuajankin päälle, ja ehkäpä sitten synnytyksen jälkeen tämä onkin ihan hyvä.

21.6.2016

Santorinin reissu ja edeltävän päivän hikinen ompelu-urakka


 
Toukokuussa matkasimme Santorinin saarelle lomailemaan, ja sinne piti tietysti saada kesävaatetta mukaan. Kiire tietysti tuli, mutta sain kuitenkin aika nopeasti ommeltua läjän vaatteita mukaan otettavaksi, onneksi shortseja oli tullut hankittua läjä jo etukäteen, ja jotain mekkoja ommeltua ennen edellistäkin päivää. Yläkuvan vaatteet ompelin kaikki edeltävänä päivänä.


Pojalle perus-teepparia. Tämä on mahtava kaava hänelle (olen joskus muokannut hänelle sopivaksi). Toki olin niin kiireinen näiden paitojen kanssa, kun taisin ommella nämä viimeisenä, että käytin epähuomiossa helmaan kaksoistikkiä hunajakennon sijaan, ja se kyllä purkaantuu (en tiedä onko vika säädöissä vai koneen kaksoistikissä, pääntiellä kaksoistikki toimii hyvin). Nyt nämä paidat on korjattavien kasassa odottamassa hunajakenno -ommelta helmaansa.


 Perhepotretissa kaikilla itseommeltua päällä. Itselle raskausmekko, jonka leikkasin aika summamutikassa, mutta tuurilla tulikin kerralla hyvä. Vähän huonosti se tuossa kuvassa kyllä näkyy. Pojilla päällä pohojalaasia, ja tyttärellä korentotrikoosta rimpsuhelmamekko. Siitä tuli kyllä vähän lyhyt, että varsinkin parin pesun jälkeen toimii paremminkin t-paitana.


Pojat samistelee Suomi-henkisissä Pohijalaaset -paidoissaan.


Tyttären mekko on tehty samalla kaavalla kuin sulkamekko valokuvaukseenkin, malli Ottobresta (ja malli/nro tulee tähän, kunhan kaivelen tiedon esiin). Tykkään edelleen mallista.


Ja taidan olla aika ihastunut kankaaseenkin, sillä olen ommellut tästä ruusutrikoosta tänä keväänä ainakin kolmessa eri värissä jotain.




Tämän kesän Ottobre -lehdestä löytyy hittikaava Paperplane. Tytär sai sellaisen ommeltuna Vimman Maailma muovautuu -trikoosta


Laatikkomallinen hapsupaita on vähän suhaisten tehty, ihan summamutikassa, mutta toimii oikein mukavasti silti. Rintamukseen silitetty kultainen sulka -silityskuva, joka keräsi tyttäreltä täydet pisteet.


Tytär intti haluavansa napapaidan reissuun, ja vaikken aluksi ihastunutkaan ajatuksesta, niin pyysin häntä valitsemaan kaapistani kankaan. Lopulta paidasta tulikin aika hauska, kun tyttäreni ehdotti laittamaan vielä rimpsutkin helmaan. Varsinkin nyt muutaman pesun jälkeen nuo hapsut kivertyvät kivasti leveyssyyntaan.
Reissu oli oikein ihana ja onnistunut. Mukava irtiotto arjesta!


Toukokuun tuotoksia

Vähän hassua laittaa munkkikuvia juhannuksen alla, mutta muutamia kuvia toukokuun alusta, kun on jäänyt esittelemättä, vaikka kuvat on siirretty Picasaan.





Pojalle tuli erittäin akuutti paidan tarve, kun hän näki tämän kankaan. Niin lyhyt pätkä kangasta oli, että piti laittaa resori helmpaan, mutta hyvin kelpasi pojalle. Poseeraus tosin on vähän tyhmää, kuten alakuvasta voimme todeta.
 

Miehellä on syntymäpäivä toukokuun alussa, joten hänelle ompelin lahjaksi paidan käyttäen kaavana vanhaa hyvänkokoista teepparia. Kankaasta mies joskus sanoi, että tuosta haluaisin paidan, joten pistin asian korvan taa ja vähän viiveellö toteutin. Paita näyttää aika kivalta miehen päällä (sovituskuvaa tulossa myöhemmin). 


Toukokuussa oli hoitopaikassa valokuvauksenkin aika, ja suunnittelin ompelevani lapsille Noshin vähän pastellisista trikoista mätsäävät vaatteet. Tyttärelle ompelinkin ihanasta sulka-trikoosta tuollaisen tunikan/mekkosen, mutta poika intti haluavansa paidan samasta kankaasta kuin isilläkin oli. No ei auttaneet äidin mätsäyshaaveet.


Mutta kivat näistäkin tuli, vaikkei nyt niin hyvin sovi Pohojalaaset Sulkiin, kuin olisi Noshin aquanväriset polkupyörät mätsänneet. Pojan teeppari on tehty vanhalla muokatulla, hyväksi havaitulla kaavalla ja tyttären mekkonen Ottobresta (kaivan sen numeron ja mallin vielä tähän, jahka kerkeän). Tämä tyttären mekkosen kaava on aivan mahtava. Vähän jujua ja juhlavuuttakin. Tykkään todella paljon!






29.5.2016

Oranssin ja persikan sävyjä



Tytär on taitava sokerimassaleipuri, ja siksi hän saikin koristella nimpparikakkunsa huhtikuussa. Minä tein sokerimassapäällisen, mikä ei tässä kakussa ollut kyllä siisti, kun en tehnyt sitä tasoittavaa sokerikreemiä kakun ja sokerimassan väliin, ja massa oli pakko kaulita aika ohueksi, kun sitä oli sen verran vähän. Hyvin kakku kuitenkin maistui ja pisteet 6-vuotiaan upeille koristeille.


On muuten aika karmaisevaa laittaa nämä epäedustavat valokuvat blogiini, mutta ompelemani paita on aika ihana. Poika otti kuvat, ja nämä kaksi olivat ainoat mitkä eivät olleet tärähtäneet kamalasti, mitä nyt mun ilmeet ovat molemmissa aika kummalliset, alakuvassa silmät menossa kiinni. Paidan kankaana Verson Puodin Paratiisin Puutarha, ihana tämä väri, korallisen persikka. Harvoin tulee ommeltua itselle, mutta nyt oli pakkorako, kun viimeisen neljänneksen aikana tuo vauvamasu ei kovin hyvin enää mahdu tavallisiin paitoihin.





Loppukevennykseksi pari kuvaa kakusta, joka meni isomummun syntymäpäiville. Lopputulos oli mielestäni kohtuullisen onnistunut, varsinkin kun tuo persikkainen värimaailma on omien mieltymyksieni mukainen. Nyt kun tämä kuukauden roikkunut persikkapostaus on hoidettu, niin voinkin siirtyä kesäompeluksien esittelyyn, joita on tullut jo surauteltua läjäpäin viikko sitten päättyneen Santorinin loman vuoksi. Pieniä neulomuksiakin on tullut pääteltyä, seuraavaksi meinaankin aloitella villahaalaria vauvalle.



24.4.2016

Sarjatuotanto-paitoja ja pieni merenneito


Leikkasin ennen tämän talven Lapin reissua pojalle 122-128 -senttisiä paitoja viisi kappaletta akuuttiin paitapulaan ajatuksena ehtiä ompelemaan ennen lähtöä. En ehtinyt ompelemaan, mutta matkalta palattuamme surauttelin paidat kasaan. Tuli mielestäni aika kivoja paitoja hienoista digitrikoista. Nyt kun olen vaihtanut helmaompeleeksi hunajakennon, ei tarvitse enää harmistua että se lähtisi helposti purkaantumaan. Joistakin tekemistäni paidoista ja tunikoista kaksoisommel on purkautunut, ja sekös on harmittvaista. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä mielestäni ompelukoneeni kaksoisommel näyttää ihan hyvältä ja esimerkiksi pääntiellä kaksoisompeleet ovat kestäneet ihan hyvin. Kaikissa paidoissa kaavana Ottobren Rascal.






Lapsilla oli päiväkodissa yllättäen naamiaiset ja tytön prinsessamekot lainassa serkulla. Ei auttanut kuin kaivella kangasvarastoja ja alkaa ompelemaan. Tytär toivoi merenneitoasua, ja tällainen syntyi  ihan oman kaapin antimista. 


Pyrstö sen olla pitää, sopivaa kultaista kangasta siihen löytyi. Aloitin ompelun tietenkin sinä samana aamuna, jolloin naamiaiset olivat (olin itse iltavuorossa, joten vein lapset vasta yhdeltä hoitoon). En kauheasti suunnitellut, mittasin vain tytön ympärykset ja leikkelin pyrstön vapaalla kädellä. Tällä kertaa onnisti ja koko komeus oli täysin valmis alle tunnissa. Ilman purkamista tai uudelleenompelua selvittiin.


Tytär pujotteli itse kaulakorun kotoa löytyneistä muovihelmistä. Hyvin sopii kokonaisuuteen.