22.11.2014

Kaverukset Alpo ja Aapo


Saanen esitellä Alpo -kissan! Tyttöni ihastui isomummulassa neulottuun kissaan (ja sivumennen sanoen nosti siitä kamalan metelinkin kun ei saanut sitä mukaansa, voi huokaus tuota tulista temperamenttia). Kotona tilanteen ja äidin tuohtumuksen (kun niin toivoisi että lapset kylässä vähän käyttäytyisivät) laannuttua, lupasin virkata vähän samanmoisen tyttärelle. Otin mallia Risto Rääpääjästä tutusta Alpo-kissasta ja tällainen tuli. Tytär hyväksyi, ja Alpoksi tätäkin kutsutaan. Tietysti poikakin halusi oman kissan, joten ei muu auttanut kuin laittaa virkkuukoukku heilumaan jälleen, vaikka villapaidantekeleet huutelivat lipaston päältä. Toisena valmistui Aapo kissa:


Tämäkin sai hyväksynnän, joten äiti sai jatkaa villapaitojen parissa. Vieläkin ne ovat kesken, sillä väliin on kiilautunut muitakin juttuja. Tällä hetkellä paidat ovat kuitenkin taas aktiivisessa vaiheessa, joten toivoa on.

Yksisarvisia kankaalla ja mekoissa

Verson Puodin ihanaa harmaata yksisarvistrikoota oli kaapissa ehkä metri tai vähän yli. Ompelin siitä lahjamekon eräälle viisivuotiaalle tyttöselle. Kun tytär näki ompelukseni, hänkin halusi heppoja mekkoonsa. Ihan koko mekkoon yksisarviset eivät enää riittäneet,  mutta tyttären mekkoa jatkettiin harmaalla helmasuikaleella.




Saihan poikakin samalla kertaa uuden paidan, traktoreita tällä kertaa. Traktorikankaan superjoustavuuden vuoksi kaula-aukon resori jäi lörpsöttämään vähän huonosti, en viitsinyt kuitenkaan enää korjata. Mielestäni osaan nykyään jo aika harjaantuneesti arvioida oikean resorin pituuden suhteutettuna kaula-aukkoihin ja hihansuihin sun muihin, mutta pitäisi aina muistaa huomioida trikoon ominaisuudet, eli tässä tapauksessa 'normaalista' poikkeava trikoon paksuus ja joustavuus.


 

Kasvunvaraakin tuli vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta poika oli niin ihastunut uuteen paitaansa sen valmistuttua etten  saanut sitä heti kaventaa, ja niin se jäi kokonaan tekemättä. Sopiipahan kauemmin päälle!


Syksyn Kakkukooste

Tänä syksynä olen leiponut muutaman täytekakun ja väkerrellyt koristeita niihin. Viimeisinkin valmistui jo kuukausi sitten, mutta tässä nämä olisivat. Kaksi ensimmäistä valmistuivat oman pojan synttäreille, ja Nalle Puh -teemainen kakku valmistui eräiden sisarusten yhteissynttäreille. Keskimmäinen kakku oli pinjata, eli sellainen että betoniauton säiliötä muistuttava kakunosa oli ontto ja sisällä karkkeja (namuja lukuuunottamatta betoniautokakku ei ollut mikään maailman maistuvin, muut olivat ihan kohtalaisia).




25.10.2014

I love Verson Puoti


JNY:n raitatrikoosta tuli paita, betonirekkasilityskuva on Pikku-Piltiltä. Hyvälaatuista ja talvisen paksua tämä JNY -trikoo.


Verson Puodin/Pehemiän ihanasta pinkistä sydäntrikoosta tuli tyttölle mekko. Ensin oli tulossa paita, mutta tytär nosti kovan äläkän, ettei kyllä käytä paitoja, vain mekkoja. Koska se pitää aika tarkkaan paikkansa, leikkasin aimo suikaleen kangasta helmarimpsuksi ja paidasta tulikin mekko, ja yllättäen tosi kiva. Ajattelinpa tehdä samalla kaavalla toisenkin mekon, eräälle toiselle pienelle prinsessalle.(Mekko ei ole enää ihan näin pitkä kuin kuvassa, vaan juuri sopiva)


Sydämiä 4-vuotiaalle



Verson ja Pehemiän Sydäntrikoosta tuli ommeltua paita 4-vuotiaalle neitokaiselle syntymäpäivälahjaksi. Harmaasta Pehemiän joustofroteesta ompelin kaveriksi liivimekon. Tämä joustofroteen harmaa on aivan täydellinen. Ihan minunnäköinen setti tuli, toivottavasti saajakin tykkäsi.


24.10.2014

Ajoneuvokuoseja ja sälää syksyn varrelta



Alkusyksystä surautin nämä pari trikoopipoa, ja muutaman muunkin, joista ei ole edes kuvaa. Nyt pitäisi jo keskittyä ompelemaan talvisempia päähineitä, merinovillat ja fleecet odottaa tyrkyllä työhuoneessa. Kasa leikattuja vaatteita lojuu myöskin ompelupöydällä. En ole inspistä kadottanut, mutta ihmettelen että missä välissä ehtisin. Aina joku kiirreellisempi ompelus kiilaa ohitse. Onneksi kasassa on sellaisia, jotka vähän joutavat odottaakin.


Tästä Pikku-Piltin Koruja korujen ystäville -trikoosta tuli oivallinen perusvaate tyttärelle. Harmi että on vain tällainen onneton kuva kamerassa. Leveys on juuri sopiva, ei mikään telttamainen.

Velourista väännettyjä


JNY:n ihanasta velourista valmistui tällainen liivimekko taskuilla. Peruskauraa, mutta mielestäni aika pirtsakka lopputulos. Raitojen kohdistaminen taskuissa on usein täyttä tuskaa, mutta kyllä se kannattaa. Nämä liivimekot on kyllä kaikkein kivoimpia silloin kun ompelee niihin taskut. Poikkeuksena isokuvioiset kankaat. Silloin voi olla viisaampi jättää taskut pois.


Kissavelourista toivottiin 86 -kokoista liivimekkoa. Kangasta ei enää ollut paljon jäljellä, joten takakappaleeseen valitsin vaaleanpuna-pinkki-raitaista.


Tähän hameeseen ompelin taas tuollaiset sivutaskut, joita olen aika paljon vääntänyt erinäisiin mekkoihin ja tunikoihin. Alkaa tulla jo selkäytimestä tällaisten sivutaskujen vääntö!