Sivut

23.9.2016

Ristiäiset

EDIT: Tietysti pullaakin oli tarjolla, lisätty se ristiäistarjottavien listaan :).

Ristiäisistä tulee jo pian kolme viikkoa, joten nyt viimeistään lienee aika ladata niistä muutamia kuvia. Taas oli tohinaa ristiäisten alla, kova leipominen ja siivoaminen. Harmikseni onnistuneita kuvia kattauksista ja leivonnaisista ei tullut otettua, mutta onneksi silti ihmisiä tuli kuvattua tällä kertaa runsaasti, niitä kuvia en tietenkään voi blogiin laittaa. Kaikki leipomiset mitä suunnittelin, sain tehtyä, siivotakin ehdittiin, vaikkei mitään supersiistiä meillä tälläkään kertaa nähty. Ristiäiset sujuivat hyvin, ja päivänsankarikin vietti päivän vaihtaen syliä ja nukkuen autuaasti melkein joka hetken.


Päivänsankarilla oli kasteessa tietysti päällään jo esikoiselle neulomani ristiäismekko. Itselleni ompelin pikaisesti juhlamekon imetysvarustuksin, siitä ei ole tämän parempaa kuvaa. Mekko kaipaa vielä lyhennystä ja mielestäni hihatkin olisivat paremmat lyhyempinä. Värikin on minulle vähän tumma, kangasta tilatessani kuvittelin sen olevan vähän vaaleampaa. Muokkaukset meinaan kuitenkin tehdä, jotta saan hamosen pian käyttöön.








Tarjolla oli itsetehtyjä (äitini kanssa) karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohituulihattuja, kinkkuvoileipäkakkua, täytekakkua, kinuskijuustokakkua, macaron-leivoksia, kakkutikkareita, vauvan jalkapohjan muotoisia kerrospikkuleipiä, pullaa, Riitan pikkuleipiä, Kentin kakkua, suklaalehti-keksejä ja Kiskis-karkkeja. 


Macaron-leivoksia tein varmaan kymmenen satsia (ja ylikin), enkä oikein meinannut onnistua paistossa. Lopulta sain  120 asteessa kiertoilmalla (14 min) aika onnistuneita leivoksia. Paistomittaria apunakäyttäen totesin uunini lämmön olevan aika epätasainen ja aina olen tiennyt että ohjeiden lämmöistä pitää vähentää kymmenisen astetta omalle uunille. Suorastaan rikollista on se, että macaroneista oli hirveä vaiva, ja niistä otin vain yhden ainoan kuvan.




Ristiäisiin ehdin myös virkata tämän vaaleanturkoosin maton polyesterikuteesta. Tein tarkoituksella ison, vaikka jäin miettimään että tuliko tästä jopa liian iso tuohon vessaan. Mielestäni vessan maton ei välttämättä tarvitse viistää seiniä. En kuitenkaan pura, ihan hyvä se on.

Ristiäiset sujuivat hienosti ja rakas poikamme sai ihanan nimen. Ristiäisten jälkeen on ollut helpottunut olo, ja ollut ihanaa tehdä vapaahetkinä juuri niitä neulomuksia ja ompeluksia kun on huvittanutkin. Seuraava rutistus kylläkin lähenee, nimittäin keskimmäisen 5-vuotissynttärit. Joskus vähän harmittaa kun olen alusta asti asettanut itselleni riman aika korkealle leipomuksien ja vähän koristelujenkin kanssa. Synttärirutistuksia kun on nyt jo kolme kertaa vuodessa. Haluan kuitenkin, että lapseni muistavat saaneensa joka vuosi kivat synttärit joita muistella jälkikäteen, ja joissa kukin saa olla päivän keskipisteenä omissa juhlissaan. Kiitos vielä kaikille, jotka autoitte ristiäisvalmisteluissa; lapsenvahdeille, leipureille, kahvilusikoiden kiillottajille, vauvanpitäjille, letintekijöille ja kaikille jotka tästä listasta unohdin. Kiitos!

9.9.2016

Maailman rumin imetystyyny



Siinäpä se taisi tulla sanottua ytimekkäästi heti otsikossa. Eli tulipa tehtyä maailman rumin imetystyyny. Ohje oli ihan hyvä, kaavan tulostin Vauvasaurus-blogista. Mutta toteutuksessa tulikin sitten pari kämmiä, kun äkkiä halusin saada tyynyn käyttöön. Suurin virhe lienee päälliskangas, joka on aika paksua ja jäykkää puuvillaa -ei kovin mukavaa, trikoo olisi toiminut paremmin. Tyyny on täytetty superlon-silpulla, jota esikoisen kanssa saksimme urakalla muutaman päivän. Tyyny on siis myös melko muhkurainen.


Kaikkein tylsintä tyynyssä on kuitenkin se käsinommeltu reuna, josta täytetty tyyny on sullottu sisään. Päällinen oli vähän nafti, ja siksi käsinommeltu osuus ei ole niin kaunis kuin haluaisin. Tai se on siis ruma! Mutta olin menettänyt mielenkiintoni täysin koko tyynyyn siinä vaiheessa kun huomasin muhkuraisen täytteen ja jäykän päällisen. Siispä ompelin apinan raivolla työn valmiiksi ja itseeni pettyneenä huokaisin helpotuksesta, kun se tuli valmiiksi. Pettyneenä siksi, että en olisi uskonut reputtavani näinkin yksinkertaiselta kuulostavaa haastetta kuin imetystyyny. Mutta parempi ruma imetystyyny, kuin keskeneräinen sellainen. On sitä muutaman kerran käyettykin oikein imetyksessä, mutta ihmeekseni olen huomannut että se taitaa olla ihan mainio niskatyynykin. Ja toisaalta se menee myös hassunmallisena sohvatyynynä, en usko että monikaan vieras arvaa tyynyn olevan nimenomaan imetystä silmälläpitäen tehty. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei oma silmäkään enää ihan joka ikinen kerta osu siihen rumaan täyttöaukkoon.


29.8.2016

Bridget Jonesin paluu

En tiedä mikä saa Sinun lapsesi hihittämään hillittömästi, mutta meidän esikoinen ratkesi ilosta nähdessään tuoreimmat 'pikkuhousu-ompelukseni'. Hän jopa epäili jättiläisen jättäneen alkkarinsa meille. Itseänikin huvitti aika tavalla ommellessani alkkareitani MakeBran kaavalla. Näillä valtavilla mammakalsareilla kisailen Bridget Jonesin kanssa samassa alusvaatekategoriassa. On äärimmäisen huvittavaa puhua näistä 'pikkuhousuina', sillä mistään suunnasta nämä ei pienet ole. Mutta ne ovat valtavan ihanat pöksyt, sellaiset jotka tulevat ylös asti ja tuntuvat niin mukavilta päällä, eivätkä paina sektiohaavaa kipeästi. Saanko esitellä:



Toive kuluttaa jämätilkkuja näihin kuivui kyllä kasaan tulostettuani kaavan. Etukappaleeseen toki sain käytetyä jämiä, mutta tuo takaosan ja etusivuosan kattava valtava palanen vaatii kyllä vähän isomman tilkun. Onneksi niitäkin löytyy. Hyväksi onneksi olin juuri käynyt Kangaskapinalla ja ostanut sieltä tuota kanttikuminauhaa, jolla hoitelin lahkeet ja vyötärön. Mahtava kaava kyllä, näitä mammapöksyjä teen kyllä lisää!


28.8.2016

On action!

Ei mulla ole mitään uutta, mutta halusinpa vaan tulla näyttämään viime aikaisia ompeluja ja neulontoja, että miltä ne näyttää käytössä. Ihan vaan arjen keskellä napsaistuja kuvia...




Aarrekidin trikoosta ommeltu pipo ja  mun äitiysmekosta imetysversioksi muunnettu mekko. Toki mies olisi voinut huomauttaa ennen kuvan ottoa että imetysluukku on vähän auki.





Bodeista kuvia arjen keskellä. Ja vilahtaahan se Kalle-koirakin siellä, ja miksei Simo-kissakin.




Toinenkin pieni apulaiseni näkyy olevan leipomispuuhissa.



27.8.2016

Trikoo-ompeluksia vauvalle


Vauvan synnyttyä reilu kuukausi sitten heräsin siihen tosi-asiaan, että meille todellakin syntyi se vauva. Nyt kolmannen lapseni kohdalla en enää pelännyt raskausaikana niin kovasti kaikkea, ja sitä ettenkö todella saisi raskausajan päätteeksi tuota ihanaa tuhisevaa kääröä käsivarsilleni. Fakta on kuitenkin se, että kun moni kertoo jo kuukausia ennen laskettua aikaa että 'meille tulee vauva heinäkuussa', niin itse en uskaltanut vieläkään julistaa mitään niin mahtipontista. Toivoin että kaikki menisi hyvin, ja heinäkuussa minulla olisi vauva käsivarsillani. Johtuen tästä pelostani, minun oli hyvin vaikea valmistautua kovin ajoissa vauvan tuloon ompelemalla. Onneksi sentään neuloin parit sukat, lakit ja tumput, mutta jotenkin tuntui liian mahtipontiselta alkaa ompelemaan vauvalle. En tiedä ymmärsikö nyt kukaan, mutta laiskuuttani en jättänyt ompelematta vauvalle, ja heti ihanuuden putkahdettua maailmaan terveenä ja elinvoimaisena, ompelukoneeni alkoi laulaa. Tein ensi hätään neljä 56 -senttistä bodya Ottobren Warmly Wrapped (6/2013) -kaavalla. Ei sillä ettei bodeja olisi ullakkokerros pullollaan, vaan siksi että omatekemät on vaan niin ihania, kun saa päättää kankaat ja kaikki, ja tietysti siksi että on ihana vaatettaa se oma pieni tuhisija.



Samalla kaavalla tein kaikki, aika reilu kaava kylläkin, kun edelleen mahtuvat pienelle hyvin. Kankaina Selian pesukarhut, Aarrekidin valkopohjainen trikoo (jota sain juuri sopivan pikkupalan ostettua Kangashamstereista), Jny:n kohot ja muistaakseni Leena Rengon Lillestoffille suunnittelema trikoo jossa lapset ratsastaa karhulla. Testasin kaikkiin vähän eri neppareita, muovisia Kam-neppejä, sekä kahden eri valmistajan metallisia. Kaikki ovat kyllä kestäneet hyvin.






Niin laiska olin, etten kaikkiin jaksanut laittaa ompelumerkkiä. Tuskin se ketään haittaa!

Muutaman piponkin ompelin, mutta tuo Panda-pipo on vieläkin aivan valtavan iso. Aarrekid-pipo on ihan hyvänkokoinen juuri nyt, samoin tuo musta-valkoraidallinen Ottobren kaavalla ommeltu myssy. En juuri nyt muista lehden numeroa, mutta toisenkin voisi ompaista samalla kaavalla, kun se on niin kiva. 



17.8.2016

Panda-Hiiop


Jo kuukausi sitten ompelin tällaisenkin panda -jumpsuitin pikkumiehelle Viljamin Puodin joustocollegesta. Käytin Hiiop -kaavaa koossa 56 cm, ja se on vieläkin aika reilu. Huppu varsinkin on valtava, mutta seuraavaan meinaan vähän pienentää sitä. Kuulemma huppu on sopivamman kokoinen sitten kun siirrytään isompiin kokoihin. Yläkuva on tältä viikolta. Nämä seuraavat melkein kuukauden takaa.



Näissä kuvissa ei ole vielä ompelumerkkikään paikoillaan. Filmasin myös Lanett-langasta neulomani tumput ja junasukat, valmistuivat jo joskus alkukesästä. Viidenkymmenen gramman kerästä tuli koko setti, puikot oli 2.5 mm. Sukille on ollut jo aika paljon käyttöä, ja niitä vihreitäkin on tarvittu  usein. Ilmat ovat olleet jo tosi syksyisiä, ja muutenkin vauva on enemmän vilukissa kuin vanhemmat sisaruksensa. Keskikesälläkin sai pieniin kylmiin varpaisiin vetää villasukat.


Ja löytyipä yksi kuva, jossa on ompelumerkki paikoillaan ja hupun vuorikin näkyy paremmin. Vuorikangas on PaaPiin kuumailmapallotrikoota. 



Tässä kuvassa ihana 'Kääkis'- vauvamme vain muutaman päivän iässä, isin sylissä, valtavan isossa puvussaan.


Kuukauden vanhoja ompeluksia



Tähän väliin vähän vanhoje tekeleitä, jotta saan kirittyä näitä jäljessä laahaavia postauksia, jotta saan esiteltyä ensi  kerralla oikeasti hienoja juttuja (ja sitten sen maailman rumimman imetystyynyn, joka onneksi silti toimii käytössä). Vähän kiireellä tuli ommeltua sairaalastalähtövaatteet vauvalle, ompelin Majapuun Bearsista bodyn, pipon ja hanskat. Body oli 56 cm -kaavalla, mutta silti hirmu iso. Vasta nyt se taitaa olla oikeasti sopiva. Siisteys ei ole aivan huipputasoa tässä bodyssa, mutta on kuitenkin jotakuinkin hieno, niin että on tullut käytettyä. Itsellekin ompelin sairaalasta-kotiinhamosen raitatrikoosta. Tein siihen jo valmiiksi imetysluukun. Synnytyksen jälkeen jouduin vähän muokkaamaan mekkoa, eikä se vieläkään aivan täydellinen ole. Tarpeeksi sopiva silti. 

Tässä kuva hameesta vielä kun olin raskaana (ja lähdössä synnytykseen). Vähän haikea olo oikeastaan kun katson tätä kuvaa. En varmaankaan koskaan tule enää olemaan raskaana... Onneksi vauva on ihana, ja parempi kun on nyt tällä puolella mahanahkaa.


Pikaisesti surautin kaksi tällaista vaipanvaihtoalustaa. Tein paksusta puuvillasta kaksi täysin samanlaista. Sitten kun toinen on pesussa, niin toiselle on käyttöä. Väliin laitoin jotain huonekalujen ympärillä tullutta superlonia, jota olen jemmannut pian viisi vuotta vaatehuoneessa. Jouduin yhdistämään kaksi palaa, että sain tarpeeksi leveän. Toista jouduin fiksaamaankin pesun jälkeen aika rajusti, kun en ollut tikkaillut pehmustetta kankaaseen, ja se meni ihan myttyrään alustan sisällä. Sen jälkeen tikkasin molemmat niin huolellisesti joka kohdasta kiinni, että nyt kestää pesut, linkoukset ja kuivausrummut. Kyllä nämä välttävät, vaikkeivat maailman kauneimmat olekaan, -ainakin jos ajattelen että säästin muutaman kympin ja sain jättää ostamatta supermarkettien rumat vaipanvaihtoalustat, joita pesuohjeen mukaan ei saa edes pestä koneessa (!). Luulisi meinaan, että kolmenkympin vaipanvaihtoalunen olisi tehty kestämään vähän pesuakin.


Yksi muotoonommeltu tähtilakanakin tehty. Näitä pitää ommella enemmänkin, mutta ei mikään hengenhätä ole, kun vauva nukkuu tällä hetkellä vieressäni. On pinnasängystä silti hyötyäkin, sillä siinä on hyvä säilyttää vaippasäkkiä ja pyllypyyhkeitä ( :) ).