Sivut

17.8.2016

Panda-Hiiop


Jo kuukausi sitten ompelin tällaisenkin panda -jumpsuitin pikkumiehelle Viljamin Puodin joustocollegesta. Käytin Hiiop -kaavaa koossa 56 cm, ja se on vieläkin aika reilu. Huppu varsinkin on valtava, mutta seuraavaan meinaan vähän pienentää sitä. Kuulemma huppu on sopivamman kokoinen sitten kun siirrytään isompiin kokoihin. Yläkuva on tältä viikolta. Nämä seuraavat melkein kuukauden takaa.



Näissä kuvissa ei ole vielä ompelumerkkikään paikoillaan. Filmasin myös Lanett-langasta neulomani tumput ja junasukat, valmistuivat jo joskus alkukesästä. Viidenkymmenen gramman kerästä tuli koko setti, puikot oli 2.5 mm. Sukille on ollut jo aika paljon käyttöä, ja niitä vihreitäkin on tarvittu  usein. Ilmat ovat olleet jo tosi syksyisiä, ja muutenkin vauva on enemmän vilukissa kuin vanhemmat sisaruksensa. Keskikesälläkin sai pieniin kylmiin varpaisiin vetää villasukat.


Ja löytyipä yksi kuva, jossa on ompelumerkki paikoillaan ja hupun vuorikin näkyy paremmin. Vuorikangas on PaaPiin kuumailmapallotrikoota. 



Tässä kuvassa ihana 'Kääkis'- vauvamme vain muutaman päivän iässä, isin sylissä, valtavan isossa puvussaan.


Kuukauden vanhoja ompeluksia



Tähän väliin vähän vanhoje tekeleitä, jotta saan kirittyä näitä jäljessä laahaavia postauksia, jotta saan esiteltyä ensi  kerralla oikeasti hienoja juttuja (ja sitten sen maailman rumimman imetystyynyn, joka onneksi silti toimii käytössä). Vähän kiireellä tuli ommeltua sairaalastalähtövaatteet vauvalle, ompelin Majapuun Bearsista bodyn, pipon ja hanskat. Body oli 56 cm -kaavalla, mutta silti hirmu iso. Vasta nyt se taitaa olla oikeasti sopiva. Siisteys ei ole aivan huipputasoa tässä bodyssa, mutta on kuitenkin jotakuinkin hieno, niin että on tullut käytettyä. Itsellekin ompelin sairaalasta-kotiinhamosen raitatrikoosta. Tein siihen jo valmiiksi imetysluukun. Synnytyksen jälkeen jouduin vähän muokkaamaan mekkoa, eikä se vieläkään aivan täydellinen ole. Tarpeeksi sopiva silti. 

Tässä kuva hameesta vielä kun olin raskaana (ja lähdössä synnytykseen). Vähän haikea olo oikeastaan kun katson tätä kuvaa. En varmaankaan koskaan tule enää olemaan raskaana... Onneksi vauva on ihana, ja parempi kun on nyt tällä puolella mahanahkaa.


Pikaisesti surautin kaksi tällaista vaipanvaihtoalustaa. Tein paksusta puuvillasta kaksi täysin samanlaista. Sitten kun toinen on pesussa, niin toiselle on käyttöä. Väliin laitoin jotain huonekalujen ympärillä tullutta superlonia, jota olen jemmannut pian viisi vuotta vaatehuoneessa. Jouduin yhdistämään kaksi palaa, että sain tarpeeksi leveän. Toista jouduin fiksaamaankin pesun jälkeen aika rajusti, kun en ollut tikkaillut pehmustetta kankaaseen, ja se meni ihan myttyrään alustan sisällä. Sen jälkeen tikkasin molemmat niin huolellisesti joka kohdasta kiinni, että nyt kestää pesut, linkoukset ja kuivausrummut. Kyllä nämä välttävät, vaikkeivat maailman kauneimmat olekaan, -ainakin jos ajattelen että säästin muutaman kympin ja sain jättää ostamatta supermarkettien rumat vaipanvaihtoalustat, joita pesuohjeen mukaan ei saa edes pestä koneessa (!). Luulisi meinaan, että kolmenkympin vaipanvaihtoalunen olisi tehty kestämään vähän pesuakin.


Yksi muotoonommeltu tähtilakanakin tehty. Näitä pitää ommella enemmänkin, mutta ei mikään hengenhätä ole, kun vauva nukkuu tällä hetkellä vieressäni. On pinnasängystä silti hyötyäkin, sillä siinä on hyvä säilyttää vaippasäkkiä ja pyllypyyhkeitä ( :) ).

29.7.2016

Siililangasta pehmoista pienelle




Ehkä maailman ihaninta lankaa tämä Hedgehog Fibersin Sock, niin pehmeää, ja parasta ovat nuo hehkuvat sävyt! Kreikan reissulle toukokuussa nappasin langan mukaan, sekä bambuiset puikot, jotta sain lentokoneessakin neuloa. Olen taas pikaisesti hutaisten ottanut kuvia, joissa langan upea väri 'Shamrock', ei aivan pääse oikeuksiinsa. Aina kun sukat ovat noissa pienissä viileissä varpaissa, tulen oikein hyvälle tuulelle, väri oikein loistaa ja pyrkii pois taustasta.

En tiedä johtuiko se vain bambuisista puikoista, joita en normaalisti käytä, mutta kutomiskokemus ei ollut niin miellyttävä tällä langalla. Siililanka tuntui vähän lötsköltä neuloa, enkä tiedä raaskisinko tehdä tästä aikuiselle sukkia, niin pehmeä lanka on. Luulen että jossain vaiheessa on pakko kokeilla neuloa tätä lankaa lempparipuikoillani, eli hiilikuituisilla, niin voin vasta sitten kertoa loppullisen mielipiteeni tämän langan kudottavuudesta.


Sukkien malli on tietysti kaikkien tuntema Junasukka, mitä mainioin malli pikkuisille, kun se pysyy jalassa. Muistaakseni loin ohjeen mukaiset silmukat (40), puikot olivat ehkä kolmoset -vai sittenkin kaksipuolikkaat? Vielä nämä ovat vähän reilut, syksyllä varmaan sopivat, mutta eivät tipu nytkään jaloista. Silmukat olisi voinut luoda isommilla puikoilla, sillä joustavampi sukansuu auttaisi näiden asentamista paikoilleen. Hanskoihin loin 40 silmukkaa ja vähensin joustimen jälkeen muutaman silmukan pois. Lakki on Sweet Baby Cap, näitäkin on muutamia tullut tehtyä. Oikein kiva malli. Vielä vähän reilu, mutta syksyllä varmaan sopii. Lankaa tähän settiin kului 65 gramaa (ehkä lisään Ravelryyn myöhemmin, tähän tulee linkki).


Sisustustekstiilejä kuukauden takaa


Johtuen maailman ihanimmasta asiasta, eli jälleen kerran vauvasta  (nyt pari viikkoa vanhasta),  on jonkin verran rästissä käsitöistä, joista olen halunnut kirjoittaa.  En nyt viitsi kaikkea paukauttaa samaan kirjoitukseen ja saman otsikon alle, joten lähdempä liikkeelle sisustusjutuista, jotka ovat olleet juhannuksesta asti valmiina. Virkkasin ontelokuuteesta (polyesteri) aivan ihanan maton, joka niin mätsäisi keittiömme uuteen tapettiin. Kaksi kiloa kudetta ei vaan riittänyt isompaan kuin halkaisijaltaan 110 cm mattoon, ja se on auttamatta liian pieni keittiöömme. Varsinkin kun minulla jo on kaksi erilaista virkattua mattoa joita käytän keittiössä, ja kumpikin niistä on oikeastaan vähän pieni, niin päätin että ehkäpä yritän myydä tämän tekeleen. Voisin jossain vaiheessa sitten hankkia tätä samaista väriä vähän isomman satsin, ja tehdä oikeasti sopivan maton keittiöön. Malli on jälleen muokattu Lankavan Juhanuusruususta.


Tässä se uusi keittiön tapetti, Pip Studion kukkasia ja lintuja. Oikeasti taitaa sävy olla aavistuksen lämpimämpi. 



Keittiöön tuli ommeltua Ikean valkoisesta puuvillasta tuollaiset perusverhot, ja ovat kaikessaa yksinkertaisuudessaan parhaat ikinä. Olen monet verhot keittiöön ommellut, ja nämä on vaan kauneimmat, varsinkin nyt kun yksi seinä sai kukkatapetin. Että jee, vihdoinkin sain mielenrauhan keittiön verhojen kanssa, eikä tartte joka kevät ja syksy ommella uusia verhoja kun vanhat ei vaan jotenkin sovi. Jouluverhoni ovat toki neutraalin kauniit, mutta ehkäpä ensi joulun jälkeen saan vähän pikaisemmin vaihdettua taas nämä valkoiset ikkunaan (joinakin vuosina jouluverhojen vaihto on venynyt nolostuttavan pitkälle).



13.7.2016

Ompeluvaihto

Osallistuin Facebookissa erään ryhmän ompeluvaihtoon, jossa oli tarkoitus ommella salainen vaatepaketti (2 vaatetta) joko aikuiselle tai lapselle. Osallistuin lasten vaatevaihtoon, ja meidän lapset sai oikeastaan yhteensä kolme vaatetta salaiselta ompelijalta. Itse ompelin kaksi eräälle pienelle pojalle. Oikeastaan idean sain heti pienen esittelyn jälkeen. Tietenkin tässä vaihdossa piti vähän antaa taustatietoja, jotta osaisimme ommella oikean tyyppisiä ja kokoisia vaatteita. Kerrankin siis visioni oli kirkas.




Ompelin hupparin ja t-paidan koossa 98 cm. Teepparissa ei nyt tietysti tullut mitään ihmeellistä vastaan, mutta toki ensimmäinen takkiversio meni uudelleenompeluun. Malli on Ottobresta (sellainen numero, jonka kannessa oranssi tausta ja poika jolla on harmaa-valkoraidallinen collegetakki päällä), kun menin tilaamaan Jujunan hupparikaavan liian myöhään (heidän toimituksensa oli kyllä nopea, itse vaan tilasin liian myöhään). Teepparissa ihana Verson puodin Onnit -trikoo, ja huppari on Ikasyrin Louhikko -joustocollegea, johon olen myös aivan rakastunut. Olen huomannut että pursuavat kangaskaappini saisivat pitää enemmän sisällään  tämäntyyppisiä kankaita, joissa olisi kyllä kuviota, raitaa tai kolmiota, mutta joita olisi sitten kiva yhdistellä niihin kuvioihin, joita kyllä löytyy kaapeistani kuuhun ja takaisin!



Teknisesti huppari on melko onnistunut, antaisin itselleni arvosanan 8,5. Ainut räikeä virhe on tuo taskujen kohdistus (oikean taskun yläreuna useamman millin ylempänä kuin vasemman), mutta valitsin sen kauneusvirheen mieluummin, kun sain kuitenkin helmaresorit ja hupun saumat kohdakkain niinkuin pitää. Taskuja korjaamaan en uskaltanut enää alkaa, kun version yksi kanssa kävi repeäminen purkamisen yhteydessä. Etutaskut lisäsin kaavaan itse, tuovat ihan mukavasti ilmettä, mutta olisivat tosiaan saaneet olla kohdakkain! Tunnustan kyllä tämän virheen ja laitan tohistamisen piikkiin. Unohdin mitata etäisyydet helmasta ja pääntiestä vielä nuppineulauksen jälkeen -olisi pitänyt muistaa.



Tämä epäonnistunut versio 1 jäikin sitten kotiin odottamaan masuasukin kasvua kokoon 98 cm (jos hän on poika). En jaksanut ihan juurtajaksain kunnolla ryhtyä korjaamaan kauneusvirheitä, jotka lähtivät siitä, etten huomannut laittaa tukikangasta taskujen kohdalle vetoketjun viereen. Niinpä vetskari meni nätisti ylhäältä taskuihin saakka, mutta sitten oli venynyttä ja vanunutta ulkonäköä, eikä varmaan auttanut kun vetoketjupaininjalkakin oli väärinpäin koneessa (onneksi sentään tämän tajusin aika pian itsekin). Purin kerran, toisen ja kolmannen, mutta sitten joustocollege sanoi räts ja ratkesi vetskarin vierestä. Sitten tuli se sama paniikki, kuin joskus kun onnistun pilaamaan täytekakkuun tarkoitetun kääretorttupohjan ottamalla liian aikaisin uunista  ja sitten kun huomaan sen, menen panikkiin ja yritän syödä koko pohjan paniikissani kun se niin harmittaa (en tiedä mistä tämä käytös johtuu). En toki yrittänyt syödä hupparia, mutta sitten hain vaan äkkiä rsoria ja ompelin ja ompelin ja äkkiä vetskarikin ja syvä huokaus. Melkein hyvä, ja omaan käyttöön aivan kelpo, vetoketju ei aaltoile kovin paljon, mutta olisin silti voinut korjata parit virheet samalla. Mutta lopulta päätin, että parempi vähän hupsu ja hulju huppari pienillä kauneusvirheillä, kuin keskeneräinen tekele kaapinperukoilla. Luulen että kun takissa on suloinen pikkumies sisällä, ei niitä kaikkia kauneusvirheitä edes niin huomaa, vaikka tässä näkyvätkin kun töllisteltävinä ovat.

Halusipa maailman paras ja ihanin labbispojukin kuvaan, jonka ainoa negatiivinen piirre on, tälläkin hetkellä päällä oleva, karvanlähtöaika (ja vähän paremmin äiti olisi voinut silmärähmät poistaa ennen kuvan ottoa, tiedetään). Ihanampaa koiraa tuskin olla voi <3.


10.7.2016

Keppihevostelua ja Unipesä



Tytär on jo pitkään pyytänyt saada uutta keppihevosta vanhan villasukkakepparin rinnalle. Nähtyäni Facebookissa työkaverini lapsenlapselleen tekemän keppihevosen, päätin että nyt kyllä aloitan. Äitiysloman alettua tuntui että kepparin tekoon saattaisi tosiaan jonkunmoinen väli löytyä. Tietenkin poikakin halusi oman, ja sitten lähdettiin tarvikekaupoille. Tyttö halusi valkoisen ja poika mustan.

Ohjeet keppihevoseen löysin Suuri Käsityö -lehdestä vuodelta 2012,  mutta huomasin että sama ohje on myös saatavilla ja kaava tulostettavissa täältä.
 

Näistä tuli ihan kivat, vaikka olen joskus törmännyt  sellaisiin upeisiin tilauksesta valmistettaviin keppareihin, ja kyllähän näistä heposista vielä matkaa niihin on.  Jollain tasolla haluaisin tehdä näitä lisää, jotta pystyisin kehittelemään lopputulosta vielä paremmaksi. Tällä erää olen kuitenkin saanut keppihevosista tarpeekseni, ehkäpä siis joskus myöhemmin lisää!



  
Vauvaa varten tuli ommeltua Suuri Käsityö -lehden (2/2016) ohjeilla unipesä. Tuli ihan kiva, vaikka jos olisin lukenut ohjeet kunnolla etukäteen, olisin päässyt aika tavalla helpommalla. Pujotin kiristysnyörin vasta reunavanun täytön jälkeen, ja se oli niin päin kyllä todella vaivalloista ja hidasta, hakaneula aukesi kujassa ainakin kymmenen kertaa, ja sen sulkeminen oli hankalaa.
Ohjeesta poiketen tein vielä pestävän erillisen patjan pesän pohjalle, jossa toisella puolella on palloja (ylin kuva), ja toisella puolella Aappa-apinoita. Mittailin ettei tähän kovin pitkää vauvaa mahdu, joten voi olla että pitää ommella vielä toinenkin vähän isonnetulla kaavalla.

1.7.2016

Ruusuteemalla jatketaan


Olipa erään Lapinreissun alussa Louhittaren Luolan Väinämöinen -lanka värissä 'ruusu', 2,5 mm puikot ja kiva ohje kirjavalle sukkalangalle. Sukat melkein valmistuivat lomaviikkojen (1,5) aikana, kotiin jäi vähän neulottavaa. Sukat valmistuivat melko sukkelaan, mutta sitten kävi niin, että hukkasin valmiit, viimestelemättömät sukat, ja ehdin jo useampaan otteeseen etsiäkin näitä. Välillä korpesi oikein kunnolla, kun en löytänyt näitä sitten mistään, vaikka kuinka siivosin ja etsin. Mies kutsuu minua sujauttelijaksi, ja niimpä nämäkin löytyivät viime viikolla eräästä pahvilaatikosta, jonne olin tainnut nämä kiireessä sujauttaa (niinikään löytyi kirjaston äänikirjasta puuttuva levy, puoli vuotta kadoksissa ollut). Olin kyllä ikionnellinen löytymisestä, ja sain pääteltyä sukkaset syksyä varten.




Vaniljaruusu -sukat

lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen
väri: ruusu
malli: Vanilla is the New Black 
sukkien koko: 38, silmukoita alussa 76
puikot: 2,5 mm
langan menekki: 89 grammaa

 
Kantapää on todella hauska. Näyttää hyvältä, on helppo tehdä, mutta tuo silti erilaista ilmettä sukkiin. Aion ehdottomasti jatkossakin käyttää tätä ohjetta näiden pätkävärjättyjen lankojen kanssa, kun mallissa ei halua tapahtuvan liikaa ettei lopputulos ole sotkuinen, mutta jokin pikkujuttu on kuitenkin tervetullut. Parit tätä edelliset sukat tein liian pieniksi itselleni (epähuomiossa), joten nyt loin varmuuden vuoksi silkukoita 76 isoimman koon mukaan, ja sain lopulta hyvänkokoiset sukat itselleni syksyksi. Tykkään mallista ja tästä langastakin kovin!

Tätä kirjoittaessa muistui mieleeni, että Lapissa tuli neulottua myös uusi Wurm -pipo Wollmeisesta. Pitää kaivaa sekin esiin jossain vaiheessa, vaikkei pipo olekaan lämpimyydessään  vielä ajankohtainen asuste. Voisihan tuon viimeistellä ja tehdä siihen tupsunkin, niin olisi syyspipo sitten valmiina odottelemassa.