Sivut

13.7.2016

Ompeluvaihto

Osallistuin Facebookissa erään ryhmän ompeluvaihtoon, jossa oli tarkoitus ommella salainen vaatepaketti (2 vaatetta) joko aikuiselle tai lapselle. Osallistuin lasten vaatevaihtoon, ja meidän lapset sai oikeastaan yhteensä kolme vaatetta salaiselta ompelijalta. Itse ompelin kaksi eräälle pienelle pojalle. Oikeastaan idean sain heti pienen esittelyn jälkeen. Tietenkin tässä vaihdossa piti vähän antaa taustatietoja, jotta osaisimme ommella oikean tyyppisiä ja kokoisia vaatteita. Kerrankin siis visioni oli kirkas.




Ompelin hupparin ja t-paidan koossa 98 cm. Teepparissa ei nyt tietysti tullut mitään ihmeellistä vastaan, mutta toki ensimmäinen takkiversio meni uudelleenompeluun. Malli on Ottobresta (sellainen numero, jonka kannessa oranssi tausta ja poika jolla on harmaa-valkoraidallinen collegetakki päällä), kun menin tilaamaan Jujunan hupparikaavan liian myöhään (heidän toimituksensa oli kyllä nopea, itse vaan tilasin liian myöhään). Teepparissa ihana Verson puodin Onnit -trikoo, ja huppari on Ikasyrin Louhikko -joustocollegea, johon olen myös aivan rakastunut. Olen huomannut että pursuavat kangaskaappini saisivat pitää enemmän sisällään  tämäntyyppisiä kankaita, joissa olisi kyllä kuviota, raitaa tai kolmiota, mutta joita olisi sitten kiva yhdistellä niihin kuvioihin, joita kyllä löytyy kaapeistani kuuhun ja takaisin!



Teknisesti huppari on melko onnistunut, antaisin itselleni arvosanan 8,5. Ainut räikeä virhe on tuo taskujen kohdistus (oikean taskun yläreuna useamman millin ylempänä kuin vasemman), mutta valitsin sen kauneusvirheen mieluummin, kun sain kuitenkin helmaresorit ja hupun saumat kohdakkain niinkuin pitää. Taskuja korjaamaan en uskaltanut enää alkaa, kun version yksi kanssa kävi repeäminen purkamisen yhteydessä. Etutaskut lisäsin kaavaan itse, tuovat ihan mukavasti ilmettä, mutta olisivat tosiaan saaneet olla kohdakkain! Tunnustan kyllä tämän virheen ja laitan tohistamisen piikkiin. Unohdin mitata etäisyydet helmasta ja pääntiestä vielä nuppineulauksen jälkeen -olisi pitänyt muistaa.



Tämä epäonnistunut versio 1 jäikin sitten kotiin odottamaan masuasukin kasvua kokoon 98 cm (jos hän on poika). En jaksanut ihan juurtajaksain kunnolla ryhtyä korjaamaan kauneusvirheitä, jotka lähtivät siitä, etten huomannut laittaa tukikangasta taskujen kohdalle vetoketjun viereen. Niinpä vetskari meni nätisti ylhäältä taskuihin saakka, mutta sitten oli venynyttä ja vanunutta ulkonäköä, eikä varmaan auttanut kun vetoketjupaininjalkakin oli väärinpäin koneessa (onneksi sentään tämän tajusin aika pian itsekin). Purin kerran, toisen ja kolmannen, mutta sitten joustocollege sanoi räts ja ratkesi vetskarin vierestä. Sitten tuli se sama paniikki, kuin joskus kun onnistun pilaamaan täytekakkuun tarkoitetun kääretorttupohjan ottamalla liian aikaisin uunista  ja sitten kun huomaan sen, menen panikkiin ja yritän syödä koko pohjan paniikissani kun se niin harmittaa (en tiedä mistä tämä käytös johtuu). En toki yrittänyt syödä hupparia, mutta sitten hain vaan äkkiä rsoria ja ompelin ja ompelin ja äkkiä vetskarikin ja syvä huokaus. Melkein hyvä, ja omaan käyttöön aivan kelpo, vetoketju ei aaltoile kovin paljon, mutta olisin silti voinut korjata parit virheet samalla. Mutta lopulta päätin, että parempi vähän hupsu ja hulju huppari pienillä kauneusvirheillä, kuin keskeneräinen tekele kaapinperukoilla. Luulen että kun takissa on suloinen pikkumies sisällä, ei niitä kaikkia kauneusvirheitä edes niin huomaa, vaikka tässä näkyvätkin kun töllisteltävinä ovat.

Halusipa maailman paras ja ihanin labbispojukin kuvaan, jonka ainoa negatiivinen piirre on, tälläkin hetkellä päällä oleva, karvanlähtöaika (ja vähän paremmin äiti olisi voinut silmärähmät poistaa ennen kuvan ottoa, tiedetään). Ihanampaa koiraa tuskin olla voi <3.


10.7.2016

Keppihevostelua ja Unipesä



Tytär on jo pitkään pyytänyt saada uutta keppihevosta vanhan villasukkakepparin rinnalle. Nähtyäni Facebookissa työkaverini lapsenlapselleen tekemän keppihevosen, päätin että nyt kyllä aloitan. Äitiysloman alettua tuntui että kepparin tekoon saattaisi tosiaan jonkunmoinen väli löytyä. Tietenkin poikakin halusi oman, ja sitten lähdettiin tarvikekaupoille. Tyttö halusi valkoisen ja poika mustan.

Ohjeet keppihevoseen löysin Suuri Käsityö -lehdestä vuodelta 2012,  mutta huomasin että sama ohje on myös saatavilla ja kaava tulostettavissa täältä.
 

Näistä tuli ihan kivat, vaikka olen joskus törmännyt  sellaisiin upeisiin tilauksesta valmistettaviin keppareihin, ja kyllähän näistä heposista vielä matkaa niihin on.  Jollain tasolla haluaisin tehdä näitä lisää, jotta pystyisin kehittelemään lopputulosta vielä paremmaksi. Tällä erää olen kuitenkin saanut keppihevosista tarpeekseni, ehkäpä siis joskus myöhemmin lisää!



  
Vauvaa varten tuli ommeltua Suuri Käsityö -lehden (2/2016) ohjeilla unipesä. Tuli ihan kiva, vaikka jos olisin lukenut ohjeet kunnolla etukäteen, olisin päässyt aika tavalla helpommalla. Pujotin kiristysnyörin vasta reunavanun täytön jälkeen, ja se oli niin päin kyllä todella vaivalloista ja hidasta, hakaneula aukesi kujassa ainakin kymmenen kertaa, ja sen sulkeminen oli hankalaa.
Ohjeesta poiketen tein vielä pestävän erillisen patjan pesän pohjalle, jossa toisella puolella on palloja (ylin kuva), ja toisella puolella Aappa-apinoita. Mittailin ettei tähän kovin pitkää vauvaa mahdu, joten voi olla että pitää ommella vielä toinenkin vähän isonnetulla kaavalla.

1.7.2016

Ruusuteemalla jatketaan


Olipa erään Lapinreissun alussa Louhittaren Luolan Väinämöinen -lanka värissä 'ruusu', 2,5 mm puikot ja kiva ohje kirjavalle sukkalangalle. Sukat melkein valmistuivat lomaviikkojen (1,5) aikana, kotiin jäi vähän neulottavaa. Sukat valmistuivat melko sukkelaan, mutta sitten kävi niin, että hukkasin valmiit, viimestelemättömät sukat, ja ehdin jo useampaan otteeseen etsiäkin näitä. Välillä korpesi oikein kunnolla, kun en löytänyt näitä sitten mistään, vaikka kuinka siivosin ja etsin. Mies kutsuu minua sujauttelijaksi, ja niimpä nämäkin löytyivät viime viikolla eräästä pahvilaatikosta, jonne olin tainnut nämä kiireessä sujauttaa (niinikään löytyi kirjaston äänikirjasta puuttuva levy, puoli vuotta kadoksissa ollut). Olin kyllä ikionnellinen löytymisestä, ja sain pääteltyä sukkaset syksyä varten.




Vaniljaruusu -sukat

lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen
väri: ruusu
malli: Vanilla is the New Black 
sukkien koko: 38, silmukoita alussa 76
puikot: 2,5 mm
langan menekki: 89 grammaa

 
Kantapää on todella hauska. Näyttää hyvältä, on helppo tehdä, mutta tuo silti erilaista ilmettä sukkiin. Aion ehdottomasti jatkossakin käyttää tätä ohjetta näiden pätkävärjättyjen lankojen kanssa, kun mallissa ei halua tapahtuvan liikaa ettei lopputulos ole sotkuinen, mutta jokin pikkujuttu on kuitenkin tervetullut. Parit tätä edelliset sukat tein liian pieniksi itselleni (epähuomiossa), joten nyt loin varmuuden vuoksi silkukoita 76 isoimman koon mukaan, ja sain lopulta hyvänkokoiset sukat itselleni syksyksi. Tykkään mallista ja tästä langastakin kovin!

Tätä kirjoittaessa muistui mieleeni, että Lapissa tuli neulottua myös uusi Wurm -pipo Wollmeisesta. Pitää kaivaa sekin esiin jossain vaiheessa, vaikkei pipo olekaan lämpimyydessään  vielä ajankohtainen asuste. Voisihan tuon viimeistellä ja tehdä siihen tupsunkin, niin olisi syyspipo sitten valmiina odottelemassa.



Ruusuja roppakaupalla



Mies saa minut näyttämään aina valokuvissa pönäkältä ja vaivaantuneelta (siis kuinka niin vika olisi minussa :D), joten siksi laitan vain yhden hänen ottamansa kuvan eräisiin ylioppilasjuhliin valmistuneesta mekosta. Tämä on trikoota, ei ehkä ihan niin juhlavaa, mutta näin raskauden ollessa lopuillaan ajattelee saavansa tämmöisen pikkujutun anteeksi. Kaava on oma muokkaukseni, tähän tein tietysti vähän rypytyksiä mahan seudulle. Toivon silti että mekolle on käyttöä jatkossakin, eli toivottavasti näyttää ihan pidettävältä vielä raskauden jälkeenkin. Imetysoptiota olisi kyllä kannattanut jatkon kannalta ajatella, mutta aikataulun painaessa päälle surauttelin perusetumuksen mekkoon ja ajattelin murehtia asiaa myöhemmin.

Alkuperäisen ajatuksen mukaan helmaan piti tulla mustaa tekokuitupitsiä ja vyötärölle mustaa satiininauhaa. Kun sain mekon ommeltua kasaan ylioppilasjuhlien aamuna, lähdin tietysti tyytyväisenä kangaskauppareissulle viimeistelymateriaaleja hakemaan -vain todetakseni paikallisen kangaskaupan olevan kiinni lauantaisin. Eipä auttanut muuta kuin kaivella ainoan tarpeeksi pitkän pätkän puuvillapitsiä esiin omista kätköistä, ja vyötärölle isomummulta saatua kuminauhaa. Juhlat tuli juhlittua mukavasti, ja huomasin että ainakaan näin maalla en erottunut trikoollani mitenkään muusta juhlakansasta. Itseasiassa näytti siltä, että kiiltävää taftia, satiinia ja sifonkia oli käytetty juhlapukeutumisessa yllättävän vähän.





Tässä vielä lisää ruusuhuumoria kaikille, aivan hirveitä kuvia -tiedetään. Tällä kertaa en edes pyytänyt miestä kuvausavuksi, vaan neljävuotias suostui. Muistikortilta löytyi sitten muutamia kuvia, joissa näkyi lähinnä kaksoisleukani, käsi tai joku muu yksittäinen ruumiinosa (mutta ei paitaa). Otinpa taas kuvat  itse, näkyypähän edes se toppi. Tämän topin leikkasin summamutikassa kivasta ruusukankaasta, kun nämä lämpimät kelit jotenkin vaativat hihatonta raskauspaitaa, eikä sellaisia ole. Trikoota ei ole esipesty ja tein tästä varmaan vähän liian tiukan. H-hetkeen on alle kaksi viikkoa, joten saattaa olla että menee loppuajankin päälle, ja ehkäpä sitten synnytyksen jälkeen tämä onkin ihan hyvä.

21.6.2016

Santorinin reissu ja edeltävän päivän hikinen ompelu-urakka


 
Toukokuussa matkasimme Santorinin saarelle lomailemaan, ja sinne piti tietysti saada kesävaatetta mukaan. Kiire tietysti tuli, mutta sain kuitenkin aika nopeasti ommeltua läjän vaatteita mukaan otettavaksi, onneksi shortseja oli tullut hankittua läjä jo etukäteen, ja jotain mekkoja ommeltua ennen edellistäkin päivää. Yläkuvan vaatteet ompelin kaikki edeltävänä päivänä.


Pojalle perus-teepparia. Tämä on mahtava kaava hänelle (olen joskus muokannut hänelle sopivaksi). Toki olin niin kiireinen näiden paitojen kanssa, kun taisin ommella nämä viimeisenä, että käytin epähuomiossa helmaan kaksoistikkiä hunajakennon sijaan, ja se kyllä purkaantuu (en tiedä onko vika säädöissä vai koneen kaksoistikissä, pääntiellä kaksoistikki toimii hyvin). Nyt nämä paidat on korjattavien kasassa odottamassa hunajakenno -ommelta helmaansa.


 Perhepotretissa kaikilla itseommeltua päällä. Itselle raskausmekko, jonka leikkasin aika summamutikassa, mutta tuurilla tulikin kerralla hyvä. Vähän huonosti se tuossa kuvassa kyllä näkyy. Pojilla päällä pohojalaasia, ja tyttärellä korentotrikoosta rimpsuhelmamekko. Siitä tuli kyllä vähän lyhyt, että varsinkin parin pesun jälkeen toimii paremminkin t-paitana.


Pojat samistelee Suomi-henkisissä Pohijalaaset -paidoissaan.


Tyttären mekko on tehty samalla kaavalla kuin sulkamekko valokuvaukseenkin, malli Ottobresta (ja malli/nro tulee tähän, kunhan kaivelen tiedon esiin). Tykkään edelleen mallista.


Ja taidan olla aika ihastunut kankaaseenkin, sillä olen ommellut tästä ruusutrikoosta tänä keväänä ainakin kolmessa eri värissä jotain.




Tämän kesän Ottobre -lehdestä löytyy hittikaava Paperplane. Tytär sai sellaisen ommeltuna Vimman Maailma muovautuu -trikoosta


Laatikkomallinen hapsupaita on vähän suhaisten tehty, ihan summamutikassa, mutta toimii oikein mukavasti silti. Rintamukseen silitetty kultainen sulka -silityskuva, joka keräsi tyttäreltä täydet pisteet.


Tytär intti haluavansa napapaidan reissuun, ja vaikken aluksi ihastunutkaan ajatuksesta, niin pyysin häntä valitsemaan kaapistani kankaan. Lopulta paidasta tulikin aika hauska, kun tyttäreni ehdotti laittamaan vielä rimpsutkin helmaan. Varsinkin nyt muutaman pesun jälkeen nuo hapsut kivertyvät kivasti leveyssyyntaan.
Reissu oli oikein ihana ja onnistunut. Mukava irtiotto arjesta!


Toukokuun tuotoksia

Vähän hassua laittaa munkkikuvia juhannuksen alla, mutta muutamia kuvia toukokuun alusta, kun on jäänyt esittelemättä, vaikka kuvat on siirretty Picasaan.





Pojalle tuli erittäin akuutti paidan tarve, kun hän näki tämän kankaan. Niin lyhyt pätkä kangasta oli, että piti laittaa resori helmpaan, mutta hyvin kelpasi pojalle. Poseeraus tosin on vähän tyhmää, kuten alakuvasta voimme todeta.
 

Miehellä on syntymäpäivä toukokuun alussa, joten hänelle ompelin lahjaksi paidan käyttäen kaavana vanhaa hyvänkokoista teepparia. Kankaasta mies joskus sanoi, että tuosta haluaisin paidan, joten pistin asian korvan taa ja vähän viiveellö toteutin. Paita näyttää aika kivalta miehen päällä (sovituskuvaa tulossa myöhemmin). 


Toukokuussa oli hoitopaikassa valokuvauksenkin aika, ja suunnittelin ompelevani lapsille Noshin vähän pastellisista trikoista mätsäävät vaatteet. Tyttärelle ompelinkin ihanasta sulka-trikoosta tuollaisen tunikan/mekkosen, mutta poika intti haluavansa paidan samasta kankaasta kuin isilläkin oli. No ei auttaneet äidin mätsäyshaaveet.


Mutta kivat näistäkin tuli, vaikkei nyt niin hyvin sovi Pohojalaaset Sulkiin, kuin olisi Noshin aquanväriset polkupyörät mätsänneet. Pojan teeppari on tehty vanhalla muokatulla, hyväksi havaitulla kaavalla ja tyttären mekkonen Ottobresta (kaivan sen numeron ja mallin vielä tähän, jahka kerkeän). Tämä tyttären mekkosen kaava on aivan mahtava. Vähän jujua ja juhlavuuttakin. Tykkään todella paljon!