13.9.2014

Auringonkeltaisia


Varmaan jo elokuun puolella valmistui kahdeksan mekkoa myyntitarkoituksessa. Oikeastaan niitä oli kymmenen, mutta lapset omivat yhdet itselleen, poikakin. Poika ei ole silti omaansa käyttänyt  kun sen kerran, päiväkodissa kylläkin. Ylpeänä juoksi mansikkamekko päällä, kun ei ole vielä iskostunut hänen päähänsä että hameet ovat enemmän tyttöjen juttu. En viitsinyt tietysti toisen iloa pilata, kun hän halusi mekko päällä päiväkotiin. 
Kaikki mekot ovat joustofroteeta. Näitä saa tiedustella, jos jokin kiinnostaa. Joulunajan myyjäisin ajattelin näitä ottaa mukaan.


Tässä mekossa on rusettikoriste ja Paapiin Siirinappi (saa pesusssa pois). Mielestäni mekko on aika hauska ja pirtsakka. Tyttö tosiaan valitsi tämän kaikkien valmiisen joukosta tangosta, ja sattui olemaan sopivankokoinenkin.


Pojan mekossa on mansikoita, mutta en viitsi ladata kuvaa siitä pojan päällä, ettei tule myöhemmin perheriitoja sen johdosta :).


Kuninkaallinen kisu -velourista tyttö ruikutti itselleen liivimekkoa, ja sellaisen sitten ompelin, mutta käytössä ei ole vielä ollut. Saattaa olla, että lämminverinen tyttö ei ole sitä halunnut laittaa päälleen näin alkusyksystä. Jos kisut ei hakeudu päälle möhemminkään, saatan laittaa tämänkin myyntiin.

Tässä kuvia selaillessa huomasinkin, että ompeluksia on paljon esittelemättä. Itsellekin olen tehnyt pari mekkoa ja lapsille syysvaatteita. Uusimmat tiikerivillasukat valmistunee tänään. Mukavaa viikonloppu kaikille!

26.8.2014

Loput kesähepenet

Pitää vielä äkkiä esitellä elokuun alun helteille valmistuneet hellemekot, ettei vaikuta enempää jälkeenjääneeltä näiden bloggailujen kanssa.


Ihanasta auringonkeltaisesta rusettikankaasta valmistui tyttärelle hellemekko, joka on ollut oikein pidetty. Eikä käyttö helteille loppunut, vaan liivimekkona jatketaan. Eilenkin uimahallin jälkeen oli tämä päällä. Ensin ajattelin mekon olevan kovin reilua kokoa, mutta pari ensimmäistä pesua veti trikoota sen verran kasaan, että nyt se on juuri sopiva. Olenkin tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa kankaiden esipesujen suhteen. Usein esipesen, mutta onhan se niin hienoa ommella (ja esim antaa lahjaksi) vaate pesemättömästä kankaasta, joka oikein hehkuu värikylläisyyttä. Toisaalta on harmittavaista jos trikoo vetää ekapesussa paljonkin kasaan, ja vaatteesta tulee jämpti. Sama ongelmahan on tietysti valmisvaatteissakin, pitänee vaan muistaa jättää kutistumisvaraa jatkossakin, jos trikoo on pesemätön.


Tyttö tykkäsi, ja äiti varsinkin, kun sai suostuteltua muuta kuin vaaleanpunaista. Osasin vetää tällä kertaa oikeista naruista kun muistelin tyttären joskus varanneen tämän kankaan itselleen kangaspinosta.


Ärtsy neonpinkki trikoo tarttui mukaan Jättirätistä ja siitä oli vielä pakko saada loppukesän hellemekko. Silityskuva on Pikku-Piltistä.


Tämän leikkasin summamutikassa 'laatikoksi', niin että hihatkin tulivat ilman saumoja. Mekosta tuli aika kiva jo tuon kankaan laskeutuvuuden ansiosta. Kuvat eivät oikein anna oikeutta tällä kertaa.
 

Näidenkin jälkeen on valmistunut jo vaikka mitä, ja vielä pitäisi vaikka mitä :). Syysvaatetta on tuloillaan, ihanaa ommella niitä!

3.8.2014

Kalsareita ja merirosvolaivoja


Poika sai Metsolan merirosvolaivoista t-paidan. Trikoo on nättiä ja peruspaitoja aina tarvitaan. Aika paksua tämä trikoo on, eli ehkäpä tästä kankaasta voisi ommella myös syksypaidan.


Muutamat kalsarit olen ommellut hätäpäissäni pojalle, joka on ihan silmänräpäyksessä muuttunut vaippavauvasta kalsarikalleksi. Näissä kuvissa vain kolmet, ainakin toiset kolmet olen ommellut ilman kuvausta (mutta ovat yhtä peruslaisia kuin nämä kuvatut). Osassa alushousuista oma kaava, osassa OD:n bokserikaava.




19.7.2014

Hellehousuja

Eli shortseja tähän hätään. Mies huiteli tänään maailmalla ja äiti oli pari tuntia erittäin tylsä äiti ja ompeli sortseja lapsilleen. 'Ihan pian on valmis, enää tämä, ei kestä kauaa' -pälinä menetti vähän merkitystään kun sitä puolitoistatuntia jankutti. Samaan aikaan pikkuveli säntäili alasti pihalla, leikki autossa ja isosisko kyseli koskakoska ja katsoi muutaman jakson Pikkuprinsessaa. Äiti ompeli kovalla kiireellä ja laukkasi ikkunassa varmistamassa pikkuveljen tilanteen hyvin usein. Tämmösiä sit saatiin:


Ekana tein rinsessan Kitty-pökät. Viikko sitten tein 122 cm:n kaavalla melkein vastaavat jätskikankaasta, mutta niistä tuli liian isot. Tämä Ottobren (3/2014) Grasshopper -vaimikäsenytoli - on mallina ihana, mutta eivät saa olla liian isot. Lähinnä tuo edellinen kommentti oli tarkoitettu minulle, joka rakastan kasvunvaroja (niin, olen juuri se äiti, jonka lapset liikkuvat useimmiten roikkuvissa tai liehuvissa vetimissä ja varmaan.... noh, kärsivät). Rinsessa tyrmäsi isot sortsit kylmänviileästi, ja minä hyllytin ne ensikesää varten (ellei joku eskariserkuista huoli 122 cm sortseja?). Tänään ei ollut aikaa kaavojenpiirtelyyn, joten leikkasin Hello Kitty -trikoosta sortsipalat ilman saumanvaroja. Kylmänviileästi. Joten oletettavasti saimme 116 cm kissashortsit punaisilla kanttauksilla.


...ja takataskulla, jossa on auringossa ihan megalomaanisesti kimaltava Hello Kitty. Äidin mielestä jo melkein vähän liikaa, mutta kimalluskautta elävä tytär oli oikein tyytyväinen. Joten äitikin on tyytyväinen onnistuttuaan surauttamaan käyttöönkelpaavat housuttimet. (Kuvassa vähän piknikkiä uinnin jälkeen).


Sama shortsikaava olikin valmiina koossa 98, koska jo alkukesästä ompelin pojalle parit tällaiset. Tiedustelin väritoiveita, ja poika ilmoitti haluavansa mustat shortsit. Taivuin heti tähän toiveeseen, vaikka yritinkin ehdotella että kanttaukset voisivat olla toista väriä. Räväytin melkein koko resorilaatikon vesselin nokan eteen, mutta en saanut päätä käännettyä. Mustat kanttauksetkin piti olla, blääh! 


En löytänyt ainakaan tähän hätään mustaa gollegea, vaikka muistaisinkin että minulla voisi olla pätkä sellaista. Tein sitten trikoosta nämä shortsit, ovat samalla vähän ohuemmat kuin edelliset. Martti -silitysmerkki oli ykköstoiveena (ja musta heti perässä tietysti). Pojan shortseista ei tulleet ihan niin siistit kuin ekoista, johtuen varmaan osaksi kiireestä ommellessa (uimarantahinku). Ei mitkään kamalat kuitenkaan, vaan ihan näpsäkät housuttimet näistäkin tuli.

13.7.2014

Wollmeise -sukat


Tässä ne nyt on, minun ihan ensimmäiset Wollmeise -sukkani. Lanka on tietysti sitä vahvistettua sukkalankaa, jota tilasin viime kesänä Saksasta. En muista väriä, mutta jonkun toisen värin kanssa tämä tuli settinä. Aloitin sukat hiihtolomalla Lapissa, sitten nämä olivat kauan telakalla, ja Tallinnan kesälomareissulle päätin ottaa mukaan. Kolmen yön Tallinnan loma Helsingin-ajoineen auttoikin saamaan nämä valmiiksi. Oikein peruskivat villasukattimet, tosi pehmeät!

Kuvista voisi päätellä että langassa on tummanpunaista, mutta oikeasti se on fuksianpunaista. Sukkien väri on kiva, vaikkakin vähän läiskikäs. Puikot olivat 2.25 mm, perusmalli omasta päästä, kulutus 98 grammaa.

Oikea piknik-peitto



Ekan piknik-peittovirityksen mentyä mönkään otin äkkiä härkää sarvista, ja ryhdyin leikkelemään toista. Tällä kertaa päädyin isoihin neliöihin. Ensin löysin tuon neliöviidakkokankaan, pätkässä oli 16 ruutua, jotka kaikki päätyivät peittoon. Aika sokkona kaivoin loput kankaat kaappini uumenista ja leikatessa mietiskelin mistä olin kankaan saanut tai ostanut. Jonkun olen itse hankkinut, yksi on mummultani saatu, osa äidiltäni.

Taustakankaaksi käytin tuollaisen raitaisen  paksuhkon puuvillan, ihan se ei riittänytkään, joten siksi tuo pätkä kirjavaa. Tuosta taustakuvasta näkyykin hyvin tikkausperiaatteeni tässä peitossa. Jokainen vaakaruuturivi on koneella tikattu, jotta vanu pysyy pesutkin paikallaan ja peitto muutenkin kuosissaan.


Aika värikäs peitosta tuli, mutta se näyttää hauskalta maassa, tai  illan tullen roikkuessaan matontamppaustelineellä kuivahtamassa. Koko on vähintäänkin riittävä, voisikohan peitto olla 250cm x 250cm (en huomannut mitata). Peitolla mahtuu vaikka koko perhe nukkumaan ja mainiosti ne piknikeväätkin syömään.


Olen tähän oikein tyytyväinen. Kun peiton heittää maahan, se asettuu suoraksi, eikä näytä olevan viutelossa mistään, vaikka oikeasti joka ruutu ei sotilaallisen tarkasti ole leikattukaan (käytin kyllä tilkkuleikkuria, jota myös tytär tätä tehdessäni vähän testaili ensikertaa, ja sen johdosta jouduimme lääkärinpäivystyksessäkin käymään juuri ennen juhannusta). Mutta jee, nyt on auringonotto- ja piknikpeitto, joten kelpaa olla ja pikniköidä vaikka kesäloma ohi onkin!


29.6.2014

Piknik-peittoa yritin, mutta tämmönen tuli


Annukan aurinkoiset -blogissa näkyi kangassuikaleista ommeltuja peittoja muistaakseni parikin kappaletta. Ihastuin peittoihin täysillä, ja toki oli itsellekin sellainen saatava. Suikalepeittojen toteutuskaan ei vaikuttanut liian aikaavievältä, vaikka ensisijaisesti ihastuin kyllä ideaan, en helppouteen.  Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen heti, ja leikkelin summamutikssa eri levyisiä kankaita, jotka mielestäni rimmasivat yhteen. Kaikki löytyivät kangaskaappieni syövereistä, pastellipalloja olen jo aiemmin käyttänyt ainakin verhoissa ja essuissa, ornamenttikangasta puusohvan patjassa.


Taustaksi päätyi aikoja sitten Ikeasta hankkimani kangas, jota jatkoin vähän oranssilla samanpaksuisella kankaalla, kun Ikeakettua ei ollut riittävästi. Molemmat kankaat ovat jotain tosi tukevaa puuvillaa, soveltuvat hyvin taustakankaaksi varsinkin kulutuksenkestävyyttä vaativaan peittoon. Peiton sisällä on ihanan paksu vanu, lopputulos on oikein kuohkea! Tikkaukset tein koneella, ylälankana hopeanväristä ärsyttävyyttä. Kiva lopputulos, mutta kimallelanka katkesi koko ajan.



Peitto palveli yhdet piknikit hyytävänkesäisellä nurmella, mutta olihan se vähän kapea tämmöiselle leveästi löhöävälle perheelle. Lisäksi sain itseni kiinni kauhistelemasta, ettei siihen nyt vain mitään tippuisi, ja sitten jo sen yhden piknikin jälkeen pudistelin peiton puhtaaksi ja vein sisälle. Ei siitä ollutkaan piknikpeitoksi. Parempi sen on vierashuoneen keinun käsinojalla tai lämmittämässä koleina kesäiltoina kotisohvalla.



Onneksi oli vielä lomaa jäljellä silloin kun tämä peitto valmistui,  joten ehdin tekemään uuden ja paremmanvärisen, todelliseen piknik-käyttöön soveltuvan filtin. Siitä sitten taas toisella kertaa ( ja wuhuu, niistä juuri valmistuneista ja pingotuksessa olevista Wollmeise-sukista).